pääasioita

Vahalanka

minkä kokoinen on pony, cob ja full?

Kokopohdintoja, mietteitä ja mielipiteitä päävarusteista


miksei hevosten suitsia myydä osina?

Sopimaton kokonaisuus

Hevoseläinten päät ovat varsin mystiset. Ja erilaiset niin kooltaan kuin muodoltaan. On takaraivokasta, laajaotsaa, lyttynaamaa ja suippoturpaa. Hevosvarusteiden koot taas ovat sangen simppelit ja samanlaiset: pony, cob ja full (sekä ääritapauksille tietenkin shet ja x-full).

Kuvakollaasin kuvat Pixabay

Nuo kaikki edellä mainitut pään ominaisuudet saattavat sijaita yhdessä ja samassa päässä. Puetaanpa cob-suitset, jotka ovat turpahihnan kohdalta jees, paitsi että kannattimet kulkevat poskiluitten päältä. Niskahihnasta loppuu reiät kesken ja otsapanta kiristää ohimoitten lisäksi korvien takaa. Puetaan full-suitset. Niskahihnan pituus riittää, turpahihnan kannattimet ovat riittävän kaukana toisistaan, mutta vaikka kuinka reikiä tekisi lisää, ei turpahihnaa saa sellaiselle kireydelle, jossa se ei olisi holtittoman löysällä. Ja otsapanta kiristää edelleen, joskaan ei enää katastrofaalisesti, pikkuisen vaan poskihihnat uhkailee silmiä.

Yhteen päähän saattaa tarvita kolmista eri suitsista osia ennen kuin tällaiseen “sekopäähän” saadaan istuvat päävehkeet. Simppeli ja yksinkertainen kokoskaala – pony, cob, full – ei minusta vastaa, ainakaan kaikkien, tarpeisiin. Miksi silti suurin osa suitsista myydään kokonaisina suitsina? Miksei ole mahdollista helposti koota hevosensa mittasuhteille sopivaa pakettia? Tynnyriturpaiselle, leukavalle, lyhytpäiselle soukkaotsalle leuka- ja turpahihna laatikosta full, muut osat cobia.

Kuva Pixabay

Ihan varmasti on suuri joukko hevosia, joille “yhden koon”-suitset sopivat. Ja netissä seikkaillessani löysin kyllä hajanaisia irto-osiakin myytävänä ja jopa vähemmän hajanaisia irto-osia, mutta vain yhden nettikaupan, jossa aidosti pystyi kokoamaan suitset erikokoisista, toisiinsa sopivista osista. Useimpien osien (ei toki kaikkien) kohdalla oli myös ilmoitettu ihan senttimittoja. Mutta miksi tällainen “kokoa itse suitsesi” ei ole yleistä? Eikö suurten tuottajien olisi helppo järjestää varastoistaan tolkullista osamyyntiä?

Onko sitten kuitenkin suurin osa hevoskannasta standardipäisiä ja sekakokojen tarvitsijat vain liian pieni marginaaliryhmä? Vai eikö hevosenomistajaa haittaa, jos joku osa ei ihan istukaan? Onko helpompi ostaa suitset kokoa pony/cob/full, kuin joutua pohtimaan pään todellisia mittasuhteita? Eikö ole hiukan turhauttavaa ostaa suitsia, joissa on turpahihna, vaikka turpahihnaa ei hevosella käytäkään? Olisiko fiksumpaa saada suitsiin heti sopivan mittainen otsapanta kuin joutua ostamaan toinen liian lyhyen tai pitkän tilalle?


Entäpä jos ratsastajan varusteet myytäisiin pakettiratkaisuina, kuten suitset, samassa laatikossa hanskat, kengät, kypärä ja raippa, valitset vaan oikean koon: S, M tai L. Minulle oikea koko on varmastikin M. Keskikokoiset hanskat ja kengät sopii, mutta valitettavasti pää on standardin ulko-, tai oikeammin, sisäpuolella. Pääni on S. Raippaa en käytä. En muuten ostaisi varusteitani näin. Tuskin kovi moni muukaan. Suitsia me kuitenkin ostamme. Ja minä teen turpahihnasta kukka-amppelin, hankin pitemmän otsapannan ja hautaan sen alkuperäisen jonnekin. Olisiko ollut järkevämpää saada ostaa vaan tarvittavat ja sopivan kokoiset osat? Olla tuhlaamatta sekä luonnonvaroja että rahaa.


Mikä mitta on pony?

Mittahaitari on melko venyvä

Vietin kokonaisen päivän seikkailemalla netin verkkokaupoissa yrittäen selvittää, minkä mittainen tai kokoinen on pony, cob tai full. Mihinkään pitävään lopputulokseen en päässyt , mutta sen sain selville, että mittojen ilmoittaminen on satunnaista ja melko harvinaista.

Eniten täsmällisiä senttimittoja oli ilmoitettu otsapantojen kohdalla, jonkin verran myös ohjista ja äärimmäisen harvoissa tapauksissa muista suitsien osista. Ilahduttavaa oli, että kotimaiset varustemyyjät sentään ilmoittavat mittoja isoja ulkolaisia ketjuja enemmän, mutta yksikään kauppa ei kuitenkaan kertonut järjestelmällisesti senttimittoja kaikista tuotteista.

Otsapannat ovat hevosen varusteista varmasti suurin yksittäisesti myytävä tuoteryhmä, joka selittänee myös sen, että mittatietojakin löytyi eniten. Muiden varusteiden mittatietoja löysin vain hajatapauksia, tai en yhtään.

Kahlasin läpi siis valtavan määrän otsapantoja eri verkkokaupoissa ja otin ylös mitat, jos ne oli sentteinä ilmoitettu. (Karkeasti arvioiden vain alle 10 % oli senttimitat.) Vähiten mittoja löysin koolle shet (2 kpl), eniten koolle full (26 kpl), muiden kokojen mittamäärät jossain tuolla välillä.

Mutta sain siis selville, mikä on pony-koon otsapannan mitta senteissä. Se on tarkalleen 30-41 senttiä.

Kuva Pixabay

Muitten kokojen mitat: shet 27-36 cm / pony 30-41 cm / cob 36-43 cm / full 38-45 cm / x-full 44-48 cm

Todennäköisesti muitten varusteitten mittahajonta yhden kokomerkinnän alla ei ole näin laajaa, mutta yhdenmukaista standardia ei ole ja kokoeroja on taatusti jokaisen varusteen kohdalla valmistajasta ja mallista johtuen.


Eli jos ostat ponikokoisen otsapannan, se voi olla suurempi kuin kokoa full oleva otsapanta. Aika jännää, vai mitä?


sopiiko?

Arvaa koko, kokeile ja laita kiertoon

Minusta on melko merkillistä, että edelleen suurin osa hevosten päävehkeistä myydään shet, pony, cob, full ja x-full -mitoilla. Varsinkaan kun mitään yhtenäistä mittastandardia ei ole, eri valmistajien mitoitukset poikkeavat toisistaan ja saman valmistajankin eri mallien välillä saattaa olla mittaeroja.

Seikkailin päivän netin verkkokaupoissa yrittäen selvittää, mikä koko on pony, cob tai full. Löytämäni vastaukset olivat sangen joustavia, mutta sen sain täsmällisesti selville, että mittojen ilmoittaminen on satunnaista ja melko harvinaista. Olisin voinut kuvitella, että verkkokauppiaan etu olisi ilmoittaa myymiensä tuotteiden mitat täsmällisesti, onhan se kauppiaankin voitoksi, jos myydyt tuotteet ovat sopivia, eikä niitä palauteta väärän kokonsa vuoksi.

Vai onko niin, että kun hevosvaruste ostetaan, sitä ei palauteta?

Varustetta on sovitettu, kenties koeajettu tunnin tai kaksi ja todettu epäsopivaksi. Siitä on irrotettu tuotelaput ja ompeleitten alle on ujuttaunut karva poikineen. Verkkokaupassa toki on aina palautusoikeus, mutta “palautettavien tuotteiden tulee olla käyttämättömiä, ja niiden tulee olla palautettaessa puhtaita”, “emme hyväksy vaihtoja tai palautuksia, jos tuotteita on käytetty tai ne ovat likaisia” ,“ palautusoikeus koskee vain puhtaita ja käyttämättömiä tuotteita”, ”palautettavan tuotteen ja sen pakkauksen tulee olla käyttämätön ja muuttumaton”.

Kuva Pixabay

On siis helpompi laittaa varuste kirpputorille myyntiin “kerran kokeiltu, todettu meille liian pieneksi / isoksi” -kategoriassa, kuin nyppiä irtokarvat ja arvuutella onko varuste varmasti riittävän puhdas. Pohtia, että onko muovipussi, johon on tehty reikä varusteen ulos saamiseksi, vielä muuttumaton. Ja että mihin hittoon se yksi kuminauhalla kiinni ollut lappunen hukkui…

Taitaa siis kuitenkin olla verkkokauppiaan etu, että mitat ilmoitetaan pony-cob-full -akselilla. Varusteita ostetaan ja luonnollisesti sovitetaan. Harvoin palautetaan. Kauppa käy.

Ostajan etu olisi saada täsmällisiä kokotietoja, jolloin arvausleikki “onko tämä nyt pieni vai iso full” jäisi vähemmälle ja ostetut varusteet olisivat todennäköisemmin sopivia. Tämä koskee myös kirpputorimyyntiä, varusteita on mahdollista mitata ihan kotioloissakin. Vikaostokset ja turhien postipakettien rahtaaminen kuluttavat nekin rahaa ja luonnonvaroja.

Mutta mitä hyötyä siitä on vaikka tietäisikin turpahihnan niskakannakkeiden olevan 29 sentin etäisyydellä toisistaan. Tai että kuolainpäästä niskan kautta toiseen kuolainpäähän on maksimissaan 114 senttiä.

Ennen kuin varusteitten mittatiedoista on hyötyä, pitää tietää, minkä muotoinen, kokoinen, mallinen ja mittainen on se hevosen pää, johon varustetta ollaan hankkimassa.

Mittaa hevosesi pää!


mittamalla osut oikeaan

Vähän vaivaa varusteista

Kuten sanottua, hevosten päät ovat muodoltaan, kooltaan ja mittasuhteiltaan erilaisia. Rotu on tietenkin hyvin määräävä tekijä minkä mallinen eläimen pää on, mutta rodun sisälläkin on vaihtelevuutta. Myös suitsia ( , ja kaikkia muitakin päävehkeitä) on erikokoisia, -mallisia ja niitten mittasuhteet vaihtelevat valmistajan ja kyseessä olevan mallin mukaan. Suitsissa on onneksi usein paljon säätövaraa, mutta esimerkiksi otsapanta ja turpahihnan kannatinhihnojen väli on se mikä on. Usein myös kiinteät leukahihnat ovat ommeltu poskihihnaan kiinni niin, ettei niiden paikkaa voi vaihtaa.

Jos mittaat oman hevosesi pään, voit varusteita hankkiessasi käyttää näitä tietoja saadaksesi todennäköisemmin päähän sopivan varusteen, kuin arpomalla “onkohan tämä pieni vai iso full”. 42 senttiä on aina 42 senttiä, full taas on jotain 38 ja 45 sentin välistä. Ja sillä on eroa, onko otsapanta neljä senttiä pitempi vai lyhyempi.

Liian lyhyt otsapanta nostaa poskihihnoja pään sivulla ylemmäs, ehkä epämiellyttävän lähelle silmää. Samoin se vetää niskahihnaa eteenpäin hevosen korviin. Jos hevosen korvat hankautuvat niskahihnaan, kokeile, mitä tapahtuu jos vaihdat pitemmän otsapannan. Tai jätä se kokonaan pois. Jos nimittäin liian lyhyt otsapanta on syyllinen, ei korvien hiertymiseen auta niskahihnan pehmustaminen karvatuubilla, se päinvastoin pahentaa tilannetta tekemällä systeemistä entistä ahtaamman. Saattaa toki olla, että niskahihna on hevoselle väärän mallinen tai kokoinen ja silloin tilanteen korjaa vain toisenlainen niskahihna. Liian pitkä otsapanta taas valuu silmille.

Kuva Merika Kallio Photography / www.merikakallio.kuvat.fi

Turpahihnan kannattimet, kuten monien kuolaimettomienkin poskihihnat, ovat varusteeseen kiinteästi ommeltu ja väliä ei voi säätää. Harvoin väli on liian pitkä, mutta toisinaan väli on harmillisen lyhyt, jolloin kannattimet tai poskihihnat kulkevat ihan poskiluun kärjen päältä. En ole hevonen, enkä voi siis hevosen kantaa asiaan tietää, mutta ihmisenä ainakin valitsisin itselleni pään ympäri kulkevat remmit mieluummin niin, ettei poskiluun päällä jatkuvasti hinkuttaisi jotain. Hevosten poskiluut eivät kaikilla yksilöillä sijaitse “samassa paikassa”, suhteellisestikaan mitattuna turvanympäryksestä tai -pituudesta, vaan joillakin poskiluut ovat edempänä ja alempana, toisilla taaempana ja ylempänä.

Toivoisin jokaisen hevosenomistajan suovan ajatuksen myös hevosen päässä käytettäville varusteille. Istuvat suitset eivät ole itsestäänselvyys. Huonosti istuvia suitsia näkee jopa varustekauppojen mainoskuvissa.

Kuva Pixabay

Tuntemalla oman hevosesi pään mitat pystyt arvioimaan, varusteen mitat tietäessäsi, onko kyseinen varuste edes teoreettisesti sopiva eläimellesi. Jos poskihihnojen ja niskahihnan suorana mitattu pituus on maksimissaan 114 cm ja hevosesi mitta suupielestä toiseen on 126 cm, on selvää, että pituus ei riitä kuin korkeintaan isorenkaisia kuolaimia käytettäessä. Jos turpahihna on lyhimmillään 62 cm ja hevosesi turvanympärys 57 cm, voit jättää remelin suosiolla kauppaan.

Kyllä, mittaamisessa on oma vaivansa. Sekä hevosen pään että varusteiden. Siitäkin on vaivaa, että joutuu pyytämään myyvältä osapuolelta (olkoon se sitten kirpputori tai verkkokauppa) mittatietoja. Kivijalkamyymälässä vaivan lisäksi saa oudoksuvat katseet, kun heiluu mittanauhan kanssa hyllyjen välissä. Vaiva kuitenkin palkitsee, sopimattomia varusteen osia kertyy vähemmän kierrätettäväksi, hutiostot vähenevät ja kenties mittojen “vapaaehtoisesti” ilmoittaminenkin yleistyy. Myös hevonen kiittää istuvasta varusteesta.

Täysikasvuisen hevosen päätä ei tarvitse mitata kuitenkaan kuin yhden kerran ja se on lopulta pieni vaiva, jos varustehankinnat osuvat sen jälkeen kokonsa puolesta nappiin