Tietoa tekijästä

Vahalanka

kutoja-artesaani, hevosvarusteiden valmistamiseen erikoistunut hevostenhoitaja

Eva, käsintekijä

Olen tehnyt käsitöitä kauemmin mitä edes itse muistan. Jo alle kahden vanhana olen touhunnut virkkuukoukulla isoäitini kanssa pitsiliinoja, viisivuotiaana opin itse kutomaan puikoilla ja sen jälkeen olenkin opetellut lukemattomia erilaisia käsityötekniikoita, joista tutkintoihin asti on johtanut kaksi käsityöhaaraa: 90-luvulla valmistuin kutoja-artesaaniksi, 2018 hevosvarusteiden valmistajaksi.

Minulle käsin tekeminen on yhtä lailla niin posliininmaalausta, peuran ruhon paloittelua, marjanpoimintaa kuin koruompelua, kurkun kasvatusta tai kaalikääryleiden valmistamista. Olen opetellut tekemään kuidusta lankaa, langasta neuletta ja kangasta, kankaasta vaatteita ja vällyjä. Olen parkinnut nahkaa, värjännyt lankaa, tehnyt hopeakoruja, valmistanut paperia, sitonut kirjoja, posliinimaalannut kylpyhuoneellisen kaakeleita. Olen sitonut, huovuttanut, muovaillut, taitellut, painanut, pistellyt, punonut, virkannut ja viitelöinyt yhtä sun toista tarpeellista ja tarpeetontakin. Olen utelias selvittämään asioita: miten tämä tehdään, miksi tämä on tehty näin, voiko tämän tehdä jotenkin toisin? Ja ennen kaikkea: opinko minä hallitsemaan tämän tekniikan?

Rannekoru, jonka nauhan olen kutonut hevosen jouhista ja hopealangasta. Myös nauhan hopeiset päätteet on itsetehdyt. Kangaspuiden tuotoksia, pellavaisia liinoja. Kolmas koskaan tekemäni nahkatyö. Ruskea verhoilunahka on itse parkittua poronnahkaa.

Arvostan luontoa ja luonnonmateriaaleja. Nautin suon ja sumun tuoksusta, herkkutatin löytymisestä, ajatuksen kirkastumisesta, pellavalankojen värikirjosta, syyssateen synkeydestä ja naskalin ja nahan tunnusta kättäni vasten. Yksinolosta. Koen itseni visuaaliseksi erakoksi, jolla on värisilmä siitä huolimatta, että rakastan harmaan eri sävyjä. Olen tarkka perfektionisti, joka haltioituu saadessaan aikaan esteettisesti ja teknisesti onnistuneen tuotoksen. Erityisesti, jos se on toteutettu “jätteestä”.

Itselleni merkityksellistä on elää ja toimia niin, ettei mitään käyttökelpoista heitetä pois. Ettei tuoteta eikä osteta tavaraa, jota ei oikeasti tarvita tai joka on laadultaan “kertakäyttöistä”. Tarpeen määrittää jokainen ihan itse omien yksilöllisten arvojensa mukaan, mutta soisin kaiken tuotetun tavaran olevan niin laadukasta, ettei uutta tarvitse hankkia edellisen hajottua välittömästi takuuajan umpeuduttua. Laadukas tuote kestää kierrätyksen. Hyvistä materiaaleista valmistettu tuote kenties kannattaa rikkoutuessaan korjata ja jatkaa siten sen elämää.

Tätä elämänfilosofiaa vasten tuottaminen ja myyminen on minulle vähintäänkin vaikeaa, mutta luomisen voima ja käsillä tekemisen pakko on niin voimakas, etten ihan tekemättäkään voi olla. Haluan kuitenkin luottaa ja uskoa siihen, että tekemilläni tuotteilla on riittävän pitkä elinkaari ja että ne tuottavat iloa käyttäjilleen enemmän kuin materiaalit ovat luonnonvaroja syöneet.

Sarveton yksisarvinen. Sielunkumppani, joka laukkaa jo vihreämmillä niityillä. Vahalangan ponit, Pulmu ja Silmu, kesälaitumella. Ihanan Fionan kanssa sieniretkellä. (...tuotekuvauksia tässä valmistellaan)

Minulla ei ole, eikä tule olemaankaan konetta, jolla nahkaa voisin ommella, joten kaikki työni ovat kokonaan käsintehtyjä, myös ompeleiden osalta. Vahalangassa käytetään sähköä vain valaisemiseen. Koneettomuus on tietoinen valinta hitaampaan tuottamiseen, hitaampaan kuluttamiseen. Hitaampaan elämään.

Rakkaudesta käsityöhön

Eva, käsintekijä

Ohjasajo-ohjat järjestykseen kuvausta varten. Otsapantaa ommellen... Tuotekuvausta pimentyvässä metsässä. Otsapantaa edelleen ommellen. Käsinompelu on hidasta :) Valmis otsapanta! Kaikki tuotteet leimaan Vahalangan omalla merkillä.